Kognitiivisen ergonomian merkitys korostuu tulevaisuuden asiantuntijatyössä

Monimuotoisuus, kompleksisuus ja asioiden väliset keskinäisriippuvuudet haastavat tavan, jolla olemme perinteisesti tottuneet hahmottamaan asiantuntijatyötä. Se on yhä enemmän yhteistä ongelmanratkaisua, uusien luovien ratkaisujen etsimistä ja vuorovaikutuksessa tapahtuvaa työtä. Asiantuntijatyössä ja sen kehittämisessä korostuvat kuitenkin vielä usein vakiomuotoiset prosessit, osaamiset ja toiminnan tehokkuus.

Kun jo opittujen asioiden ja osaamisten elinikä lyhenee ja monimuotoisuus kasvaa on asiantuntijan kyettävä omaksumaan jatkuvasti käynnissä oleva prosessi, jossa korostuvat oppimisen oppiminen, mielen joustavuus ja vastaanottavaisuus ja toisaalta omien perusolettamuksien haastaminen. Kognitiivisen ergonomian ja vuorovaikutuksen laadun merkitys korostuvat. Kognitiivinen ergonomia on usein liitetty teknologian käyttöönoton mukanaan tuomiin muutoksiin työn tekemisessä ja työympäristöissä. Laajasti ymmärrettynä se viittaa myös työntekijän psyykkiseen toimintakykyyn; mielen kimmoisuuteen, avoimuuteen, psykologiseen joustavuuteen, oppimiseen ja poisoppimiseen. Psykologinen joustavuus, oppimisen oppiminen, mielen kimmoisuus, vuorovaikutus- ja tunnetaidot ja empatiataidot ovat välttämättömiä asiantuntijataitoja tulevaisuudessa. Kysymys onkin siitä, miten työn tekemisen tavat, työympäristöt ja taidot saadaan mukautettua uusiin vaateisiin, tukemaan hyvinvointia ja aikaansaamista.

Psykologisella joustavuudella on todettu olevan suora kytkentä työn hallintaan ja työssä suoriutumiseen. Bond and Bunce (2003 ja 2006) ovat tutkimuksissaan osoittaneet, että psykologisen joustavuuden lisäämisellä on monenlaisia myönteisiä vaikutuksia paitsi hyvinvointiin, myös työsuorituksiin ja uuden oppimiseen työssä. Joustavuus on taito, jota voi harjoittaa. Se tarkoittaa omien mielen mallien tuntemista ja kykyä sopeuttaa ja vaihtaa niitä tarkoituksenmukaisesti. Tapamme hahmottaa maailmaa määrittää, mitä voimme havaita ja kehittää. Mitä ymmärtäväisempi on oman mielensä suhteen, sen sujuvampia suhteita pystyy myös rakentamaan työyhteisössä.

Tunteilla on väliä

Ratkaisut asiakkaiden ongelmiin rakentuvat ihmisten vuorovaikutuksessa. Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi mainitsevat Aivot Työssä kirjassaan useita tutkimuksia, joissa on osoitettu, millä tavoin tunteet vaikuttavat yhteistyön ja vuorovaikutuksen sujuvuuteen. Tutkimusten tulokset havainnollistavat, kuinka toisten tunteille altistuminen vaikuttaa käyttäytymiseen ja koko ryhmän suoriutumiseen. Vuorovaikutuksen laatu nouseekin esiin tärkeänä ongelmanratkaisukyvyn ennustajana. Tiimin ongelmanratkaisukykyä ja kollektiivista älykkyyttä syntyi eniten tiimeissä, joissa puheenvuoroja jaettiin tasaisesti ja jossa jäsenten empatiataidot olivat hyvät.

Tunteet vaikuttavat päätöksentekoomme, välittävät meille tietoa siitä, menevätkö asiat suotuisaan suuntaan. Ne signaloivat toisille tämänhetkistä tilaamme ja näkyvät ulospäin kehon ilmaisuissa. Tunteet myös tarttuvat nopeasti. Aina emme tule huomioineeksi millaisia tunteita ja energiaa tuomme mukanamme ja millainen heijastevaikutus niillä on ryhmän ilmapiiriin ja suoritukseen. Tunteiden vaikutusten parempi ymmärrys auttaa rakentamaan toimivampia työyhteisöjä ja parantamaan vuorovaikutuksen laatua.

Myönteinen ajattelu ja ilmapiiri avaavat mielen uusille mahdollisuuksille, kun taas stressaantuneena turvaudumme tuttuun ja turvalliseen. Tunnetussa Googlen selvityksessä tärkein tiimin menestymistä ennustava tekijä oli psykologinen turvallisuus. Psykologinen turvallisuus mahdollisti uskallusta tuoda esiin keskeneräisiäkin ajatuksia, tehdä virheitä ja kokemusta siitä, että voidaan jakaa henkilökohtaisiakin asioita keskenään. Aivomme toimivat yhä monin tavoin kuin metsästäjä-keräilijän, nopea uhan tunnistaminen ja siihen reagointi ovat selviytymisen avain. Taistele tai pakene –tila on yhä tyypillinen tapa reagoida paitsi fyysiseen, myös psyykkiseen uhkaan. Joutuessaan tähän tilaan ihmisen fokus ja päätöksenteon näkökulma kapeutuvat, oivalluksia ei synny ja yhteistyö ja empatiakyky heikentyvät. Jos työympäristössä on tekijöitä, jotka saavat meidät jatkuvasti taistele tai pakene –tilaan, on syytä pohtia, mikä tuntuu uhkaavalta ja miten sitä tunnetta voisi vähentää. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi jatkuva arvostelu, arviointi tai autoritaarinen johtamistyyli tai omat opitut tulkinta- ja reagointimallit.

Työyhteisöissä olisikin hyödyllistä pohtia: Millaisia käsityksiä meillä on työstä ja sen tehokkuudesta? Miten organisaatiossamme tuetaan älykästä työntekoa ja työn kognitiivista ergonomiaa?

Mihin itseohjautuvuus sopii ja mihin ei?

Jaana Kilpimaa

About Jaana Kilpimaa

Senior Advisor, Azets. Jaanalla on yli 15-vuoden monipuolinen kokemus laajoista muutos- ja uudistamishankkeista. Jaanan osaamiseen kuuluu myös johtajuuden kehittäminen niin organisaatio- kuin yksilötasolla. Organisaatioiden rakenteiden ja toimintamallien uudistaminen, johtamisen kehittäminen.