Kesäkuun alku 2018 tuo mukanaan muutoksia mm. työsopimuslakiin, työaikalakiin ja työttömyysturvalakiin. Voimaan tulevilla uusilla kirjauksilla selkeytetään vaihtelevaa työaikaa tekevien asemaa.
Mitä vaihtelevan työajan sopimuksilla tarkoitetaan
Työsopimuslakiin tulee uusi, vaihtelevaa työaikaa koskeva määritelmä. Vaihtelevan työajan ehdolla tarkoitetaan lain mukaan työaikajärjestelyä, jossa työntekijän työtunnit vaihtelevat tietyissä rajoissa sen perusteella, paljonko työnantaja tarjoaa työtä. Työajat voivat vaihdella liukuvasti esimerkiksi 0-37,5 tuntia/viikko (nollatuntisopimukset) tai 10–25 tuntia/viikko. Lisäksi määritelmän sisään kuuluu järjestely, jossa työntekijä sitoutuu tekemään työnantajalle työtä erikseen kutsuttaessa.
Milloin vaihtelevan työajan sopimuksen voi solmia
Työnantajat käyttävät vaihtelevan työajan sopimuksia koska niiden työvoiman tarve vaihtelee. Vaihtelua voivat aiheuttaa esimerkiksi suhdannevaihtelut ja sesongit sekä eri viikonpäivät ja vuorokaudenajat. Käyttämällä vaihtelevan työajan sopimuksia pyritään siihen, että työntekijöitä on eniten töissä silloin, kun työvoiman tarve on suurin. Hiljaisina aikoina pärjätään vähemmällä väellä.
Vaihtelevan tuntimäärän sopimuksen voi solmia, kun tarjolla olevan työn määrä aidosti vaihtelee. Mikäli todellinen työvoiman tarve on kiinteä, ei nollatuntisopimusta voi solmia lainkaan eikä työaikaehdon alarajaa saa sopia kiinteää tarvetta alemmaksi. Jos työvoiman tarve vaihtelee jatkuvasti esim. 10 ja 20 tunnin välillä, ei ole mahdollista sopia 0–20 tunnin sopimusta, vaan vähimmäistuntimääräksi on sovittava 10 tuntia.
Työntekijöille tulee mahdollisuus vaatia tuntien tarkistamista tilanteessa, jossa toteutunut työaika edeltäneeltä kuudelta kuukaudelta osoittaa, ettei sovittu vähimmäistyöaika vastaa todellista työvoiman tarvetta. Neuvottelun jälkeen työaikaehtoa voidaan joko muuttaa tai sitten työnantajan on kirjallisesti esitettävä perusteet sille, millä tavalla voimassa oleva työaikaehto vastaa yhä työnantajan työvoiman tarvetta.
Kun vaihtelevan työajan sopimus solmitaan työnantajan aloitteesta, työnantajalle tulee uusi selvitysvelvollisuus. Sen on kerrottava, missä tilanteissa työvoimatarvetta ilmenee. Tällä pyritään varmistamaan se, että työntekijällä ja työnantajalla on sama käsitys sopimuksella tarjottavan työn määrästä.
Sairausajan palkka
Aiempien säännösten mukaan tilanteissa, joissa työntekijän työaika vaihtelee työnantajan työkutsujen perusteella, työnantaja saattoi välttyä sairausajan palkan maksuvelvollisuudelta olemalla tarjoamatta työtä työkyvyttömyysaikana. Jatkossa sairausajan palkka pitää maksaa silloin, kun työkyvyttömyysajalle sattuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muuten sovittu tai olosuhteisiin nähden voidaan pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä.
Irtisanomiseen korvaus ansionmenetyksestä
Merkittävä muutos tulee myös irtisanomisajan palkkaan. Tähän saakka työnantaja on irtisanomistilanteissa saattanut lopettaa irtisanomisaikana työn tarjoamisen kokonaan tai vähentänyt sen minimiin. Jatkossa työnantajan on korvattava työntekijälle ansionmenetys, mikäli työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän.
Tuntien ennakointi työvuoroluettelolla
Työvuoroluettelon laatimista koskevaa työaikalain pykälää täsmennetään vaihtelevan työajan sopimusten osalta. Tavoitteena on, että työntekijä saisi tiedon työvuoroistaan nykyistä aikaisemmin. Työntekijälle on varattava tilaisuus ilmoittaa määräaikaan mennessä, missä määrin ja millä edellytyksillä hän voi ottaa vastaan työtä työsopimuksessa sovitun vähimmäistuntimäärän lisäksi. Määräaika ei saa olla aikaisemmin kuin viikkoa ennen työvuoroluettelon laatimista. Vaihtelevaa työaikaa noudattava työntekijä ei myöskään voi jatkossa antaa työsopimuksessaan kestoltaan rajoittamatonta lisätyösuostumusta.
Työttömyysturvalaki
Työsopimuslakiin ja työaikalakiin tulevien muutosten lisäksi kesäkuun alussa muuttuu myös työttömyysturvalaki. Muutosten myötä työntekijälle tulee oikeus erota työstä työttömyysturvaoikeutta menettämättä, jos työtä ei tosiasiallisesti ole ollut tarjolla. Säännöstä sovellettaisiin esimerkiksi nollatuntisopimuksen tehneen henkilön irtisanoutuessa työstään. Karenssia ei jatkossa aseteta, jos työntekijä irtisanoutuu eikä työtä ole viimeisten 12 viikon aikana ollut millään viikolla tarjolla pääsääntöisesti vähintään 18 tuntia. Tuntiraja on sama, joka kerryttää työttömyyspäivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloehtoa.
Hallituksen esitys eduskunnalle vaihtelevaa työaikaa noudattavan työntekijän asemaa parantavaksi lainsäädännöksi löytyy hallituksen esityksestä 188/2017. Uudet pykälätekstit löytyvät aivan esityksen lopusta. Työsopimuslakiin ja työsuhdeosaamista vaativiin tilanteisiin saat joustavasti konsultaatiota työsuhdelakimiehiltämme.
