Jaettu asiantuntijuus ja yhteisöllinen oppiminen uudistavat organisaatioita

Yhteisöllisen oppimisen teema on noussut yhä useamman organisaation agendalle. Osaamisen kehittäminen on aina ollut tärkeää, mutta nyt keskustelujen keskiöön ovat nousseet kysymykset siitä, millaista oppimista nykytyö ja tulevaisuus vaativat? Millaisin toiminnallisin rakentein ja menetelmin oppimista ja ongelmanratkaisua voidaan tukea ja toisaalta nopeuttaa?

Yhteisöllinen oppiminen on toimintaa, jossa ryhmä yrittää yhdessä tietoisesti ymmärtää tai selittää jotakin ilmiötä tai asiaa ja etsiä ratkaisuja. Pyrkiessään ymmärtämään ja selittämään ilmiötä, ryhmä tuottaa uutta tietoa, jota ei voida palauttaa kenenkään yksilön tuottamaksi tiedoksi.

Tarvetta ajattelun jakamiseen ja yhteiseen ongelmien ratkaisemiseen lisäävät työn kognitiivisen kuorman kasvu ja kompleksiset ongelmat. Työn luonne muuttuu ja sen sisältö on pitkälti uuden tiedon luomista yhdessä kollegojen ja muiden sidosryhmien kanssa. Lisäarvo syntyy uusista ideoista ja luovuudesta, monitahoisten ongelmien määrittämisestä ja ratkaisemisesta. Uuden luomisessa työ yhdistyy oppimiseen, jossa yhä tärkeämmäksi nousee monialaisen tiimin jaettu asiantuntijuus, yhdessä ajattelu ja kyky yhteisölliseen oppimiseen. Ratkaisevaa ei niinkään ole tieto ja tietämys vaan kyky kysyä oivalluttavia kysymyksiä, yhdistää asioita uudella tavalla ja kykyä luovia ympäristössä, jossa ennustettavuus ja syy-seuraus -suhteet eivät ole selviä. Ei riitä, että vain johtoporras innovoi, vaan koko työyhteisö täytyy saada uuden äärelle kehittämään toimintaa ja luomaan uutta.

Keskiössä uudenlaiset oppimisen käytänteet ja vuorovaikutuksen laatu

Tätä tukemaan tarvitaan organisaatioissa rakenteita ja uudenlaisia oppimisen käytänteitä. Miten määrittyvät ne olennaiset ongelmat ja kysymykset, joihin yhdessä etsimme vastauksia? Miten mahdollistamme ja törmäytämme erilaisia osaajia ja ideoita? Miten mittaamme oppimisen tuloksia? Monet organisaatiot ovat havainneet, etteivät nykyiset työroolit ja käytännöt tue parhaalla mahdollisella tavalla oppimista, luovuutta ja ajattelun jakamista, joiden vaade koko ajan kasvaa.

Jotta yhteistyö ja yhdessä oppiminen tuottaisi todellista arvoa, on tärkeää yhdistää erilaisia näkökulmia ja osaajia sen sijaan, että vaan toimittaisiin yhdessä. Yhteistyön toimivuuden ja sen luoman arvon keskiöön nouseekin vuorovaikutus ja sen laatu sekä kyky sukkuloida erilaisissa osaajayhteisöissä. Se edellyttää myös uudenlaisia arvostuksia ja toiminnan mittareita. Monet organisaatiorakenteet tukevat yhä eriarvoisuutta, joka näkyy hierarkkisina valtarakenteina, yksilöllistä kilpailua tukevina toiminnan mittareina, suorituskeskeisyytenä sekä häviäjiä ja voittajia tuottavina rakenteina. Sen sijaan verkostomainen toiminta ja yhteisöllinen oppiminen perustuvat parhaimmillaan suhteisiin, joissa erilaisuus kukoistaa ja toinen nähdään ennemminkin samalta tasolta kuin ylös- tai alaspäin katsomalla.

Näiden lisäksi työn koordinoinnin, oppimisen ja ongelmanratkaisun keskiöön nousevat motivaatio ja merkitykselliset päämäärät. Sillä, mikä meitä liikuttaa ja miten asioihin suhtaudumme, on väliä. Erilaiset osaajat yli organisaatiorajojen löytävät yhä useammin toisensa yhteisten intressien ääreltä.

On hyvä pohtia, mitä jää saavuttamatta, jos emme tue yhteisöllistä oppimista. Millaisia ovat riittävät rakenteet, jotka eivät kuitenkaan estä vaan tukevat hyvää yhteistyötä ja vuorovaikutusta?

Onko teidän organisaationne törmännyt vanhojen rakenteiden ja uusien tarpeiden väliseen ristiriitaan? Miten olette lähteneet näitä ratkomaan?

Jaana Kilpimaa

About Jaana Kilpimaa

Senior Advisor, Developing People and Business