Kuten monilla nuorilla, suunnitelmani työpaikan sekä alan suhteen ovat melko epäselvät. Usein omat olettamukset ja aidot työnkuvat menevät ristiin. Halutaan olla sitä, mutten tehdä tätä. Itselläni on näin, ja peruskoulun lopun lähestyessä myös ”suuret ja tärkeät” valinnat lähestyvät.

Kuulin Azetsista ensimmäisen kerran serkultani. Olin jutellut hänen kanssaan TET- eli työelämääntutustumisviikoista, joita koulussani järjestetään yhdeksännellä luokalla kaksi. Minulla ei ollut toiselle niistä mitään ideoita. Serkkuni kertoi poikaystävänsä olevan töissä Azets-nimisessä yrityksessä. Hän antoi minulle yhteystiedot, kävin haastattelussa ja sain TET-paikan. Parin viikon päästä viisi päivääni Azetsin työntekijänä alkoivat.

Työpaikka on tilava, elegantti ja juuri tarpeeksi suuri mahdollisuuteen eksyä. Kolmas kerros koostuu lähes kokonaan valtavasta avoimesta tilasta, ja yksi talon seinistä on pelkkää ikkunaa. Oli mukavaa välillä vain kääntää päätä ja katsella elävää Helsinkiä.

Kylmään ulkoilmaan ei kuitenkaan tarvinnut mennä, jos vilkasta elämää kaipasi. Azetsin Helsingin toimipaikka koostuu noin kolmestasadasta työntekijästä, asiakkaita ja vieraita kävelee sisään sekä ulos tuon tuosta ja joillain oli lemmikki tai lapsikin mukana töissä.

Kun astuin ensimmäisenä päivänä pääovesta sisään, en tiennyt lainkaan, mitä odottaa. Ajattelin, että työnkuvaani kuuluisi suurimmilta osin siivoamista sekä tilojen järjestelyä. Olin väärässä. Heti ensimmäisenä päivänä minut otettiin mukaan työryhmäni normaalien päivien kulkuun. Pidin paljon siitä, miten kaikki päivät kulkivat omaa rataansa ja työtehtävieni repertuaari vaihteli. Milloin olin mukana kokouksessa, selvitin rekrytointitapahtumia koneella tai autoin hedelmien jakamisessa. Tulihan sitä pari joulukuustakin koristeltua.

TET toi mukavaa (ja kaivattua) vaihtelua kouluarkeen, ja pääsin kunnolla näkemään, minkälaista työn tekeminen sekä töissä käyminen voi olla. Tällä viikolla olen saanut tutustua uusiin ihmisiin, uuteen yritykseen ja täysin erilaiseen elämäntyyliin. Minulla (sekä toivottavasti muillakin) on ollut todella hauskaa ja olen oppinut paljon. Vaikka minulla ei ole tulevaisuudestani vielä minkään väristä hajua, on taskuissani enemmän kokemusta, päässä tietoa sekä ennen kaikkea mielessä upeita muistoja.

Paula Mikkola, Itäkeskuksen peruskoulun 9B

Paula Mikkola

About Paula Mikkola