Kapitalisaati­osopimus sijoitusinstru­menttina

Taloushallinto | 13/03/2018

Kirjoittaja Heidi Sutinen

 

Kapitalisaatiosopimuksella tarkoitetaan vakuutusyhtiön kanssa tehtyä säästämis- tai sijoittamissopimusta. Kapitalisaatiosopimuksessa ei ole vakuutettua eikä edunsaajaa, näin ollen se on puhdas sijoitusinstrumentti, joka on aina määräaikainen. Yleensä sopimus tehdään ainakin viideksi vuodeksi, mutta se on mahdollista tehdä myös huomattavasti pidemmäksi aikaa, esimerkiksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi. Sen voi kuitenkin tarpeen mukaan irtisanoa tietyin ehdoin kertynyttä säästöosuutta menettämättä.

Kapitalisaatiosopimuksia on myyty Suomessa vuodesta 1995, mutta niiden suosion kasvu on noussut vasta 2010-luvulla. Suosion nousu selittyy niin sopimusten aktiivisella markkinoinnilla, mutta vielä enemmän vapaaehtoisten eläkevakuutusmaksujen verotuksen kiristymisen myötä.

Suomalaisissa kapitalisaatiosopimuksissa käytetään maksuvälineenä rahaa, suorittaen maksut vakuutusyhtiölle kertamaksuna tai useassa erässä. Sopimuksen tuotto määräytyy laskuperustekorkoisesti tai sijoitussidonnaisesti tai näiden yhdistelmästä. Yrityksen näkökulmasta niiden verotuksellinen tulolähde ratkaistaan samoilla periaatteilla kuin muidenkin sijoitusinstrumenttien. Periaatteena on, että sijoitus kuuluu yritystoiminnassa elinkeinotoiminnan tulolähteeseen, mikäli sitä käytetään pääasiassa elinkeinotoiminnan rahoitusta edistäviin tarkoituksiin.

Sijoitussidonnainen kapitalisaatiosopimus

Sijoitussidonnaisessa kapitalisaatiosopimuksessa sijoittaja-asiakas valitsee itse sijoitukset, joita ovat mm. sijoitusrahastot, rahastokorit, osakkeet, talletukset ja indeksilainat. Sijoituskohteita voi myös vaihtaa sopimuksen voimassaolon aikana. Sijoituskohteiden arvon kehitys määrittää tuoton, johon sijoittajalla on saamisoikeus. Myös riski sijoituskohteiden arvon alenemisesta on asiakkaalla.

Sijoitussidonnaisen sopimuksen tuotto tuloutetaan vasta, kun tulo realisoituu eli vakuutusyhtiö maksaa sijoittajalle suorituksen tai sijoittajalle syntyy sitova saamisoikeus vakuutusyhtiötä kohtaan. Sijoitussidonnaiseen kapitalisaatiosopimukseen sovelletaan siis varovaisuuden periaatetta, sillä se sisältää riskin pääoman menettämisestä.

Laskuperustekorkoinen kapitalisaatiosopimus

Laskuperustekorkoisessa kapitalisaatiosopimuksessa vakuutusyhtiö päättää sijoituskohteista ja näissä tuotto asiakkaalle koostuu sovitusta laskuperustekorosta sekä asiakashyvityksestä.  Laskuperustekorko voi olla kiinteä tai se voidaan sitoa vaihtuvaan korkoperusteeseen.

Laskuperustekorkoisen sopimuksen korko ja asiakashyvitys käsitellään tilikauden tuloslaskelmassa tuottona, koska tuotto on ennalta sovittu ja vakuutusyhtiö on sitoutunut sen maksamiseen. Poikkeuksena tästä on pääomaturvattu laskuperustekorkoinen kapitalisaatiosopimus.

Sijoituksen vaikutus verotukseen

Kapitalisaatiosopimuksella on verotuksellisesti merkittävä etu siinä, että sopimuksen ns. ”kuoren” sisällä on mahdollisuus tehdä sijoituskohteiden muutoksia ilman luovutusvoittoveroa. Lisäksi riippuen sopimuksen pituudesta ja/tai irtisanomisesta voidaan pääomaverot siirtää hamaan tulevaisuuteen.  Verohyödyn hintana ovat kuitenkin ylimääräiset kulut ja riskit. Siksi juuri kapitalisaatiosopimukset sopivat parhaiten pitkäaikaiseen säästämiseen ja sijoittamiseen.

Sopimustyypistä riippumatta sijoituskohteet ovat aina vakuutusyhtiön omistuksessa. Tuotto maksetaan yleensä kapitalisaatiosopimuksen eräännyttyä, mutta sitä voidaan sopia maksettavan myös osasuorituksina sopimuksen voimassaoloaikana. Sijoituksesta saatu tuotto muodostuu yksinkertaisesti kaikkien sijoittajan vakuutusyhtiöltä saamien suoritusten ja kaikkien tämän vakuutusyhtiölle maksamien maksujen välisenä erotuksena. Jos sijoittajan vakuutusyhtiöltä saamat suoritukset ovat suuremmat kuin tämän vakuutusyhtiölle maksamat maksut, kapitalisaatiosopimukseen tehty sijoitus on voitollinen. Vastaavasti maksujen ollessa vakuutusyhtiöltä saatujen suoritusten yhteismäärää suurempi, kapitalisaatiosopimus on tappiollinen.

Kapitalisaatiosopimukseen tehdystä sijoituksesta saatu tulo on varallisuuden kerryttämää tuloa, joten sitä pidetään luonnollisen henkilön verotuksessa pääomatulona. Osakeyhtiön ja muun yhteisön henkilökohtaisen toiminnan tulolähteeseen kuuluvan kapitalisaatiosopimuksen tuotto on mainitun toiminnan tulolähteen tuloa.

Sopimus ei ole arvopaperi tai muutakaan sellaista omaisuutta, josta saatua tuloa määritettäessä sovellettaisiin luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä. Kapitalisaatiosopimuksesta saatua tuloa määritettäessä ei siten sovelleta luonnollisella henkilöllä hankintameno-olettamaakaan. Lue verotuksesta tarkemmin Verohallituksen ohjeessa.

Mikäli haluat lisätietoa kapitalisaatiosopimusten verotuksellisesta käsittelystä, niin asiantuntijamme tilitoimistoissamme ovat käytettävissäsi. Autamme mielellämme.

Kirjoittajasta Heidi Sutinen

Taloushallinnon asiantuntija, Azets Jyväskylä